.neidonkenkä.

jotkut [työ]päivät vain ovat parempia kuin toiset..
niin kuin tänään kun sain tarpoa metässä ja soilla,
lopuksi vielä bongata Calypso bulbosoja,
viehkeitä, hentoja, vaaraantuneita ja uhanalaisia
suomen suloisimpia kämmeköitä, neidonkenkiä!

.sokerihiiri kunnostautuu.

heiaheia!

oman navan säde pääsi venähtämään
(etenkin) hektisenä viime vuonna,
jolloin yhtäaikainen kursseilla ravaaminen,
gradun vääntö ja töitten paiskinta kutisti
omaan hyvinvointiin käytettävän ajan ja
jaksamisen lähes olemattomiin..
seuraukset olivat kohtalokkaat, mutta
toivon mukaan eivät lopullisia..

kun elämä napapiirillä on asettanut uomiinsa,
oli hyvä aika kääntää katsetta
ihan kirjaimellisestikin
omaan napaan.

mulle sopis hirmu hyvin, jos esim. työmatka ois
3-6 km ja sen mukaan liikahtaisin 5 x viikossa hyvästi,
mutta koska nykyinen työmatka on olematon 2 min marssi,
ei siitä paljon sydän lämpene eikä keuhkot laajene,
joten oli keksittävä jotain muuta.
pitkittynyt kevät ja siitepölykevään kammo,
ajoi liikkumaan pitkästä aikaa salille
ja ryhmäliikunnan pariin.

ensin testasin kaverin piikkii hieman,
sitten päätin innostua ja hikoilla koko rahan edestä,
nyt marssin suoraan töistä tai melko pian niiden jälkeen
kuntoilemaan ja hyvää on tehnyt..
niin kropalle kuin mielelle.
uusin lempparini on less mills perheestä body combat
ja maltan tuskin pysyä treenisukissani kun
ens viikolla starttaa uusi ohjelma, jeij!

vapise navan kääntöpiiri!

[ps. heiaheiaa kirjaan liikkumisia vain omaksi iloksi
ja innostukseksi.. toimii!]

.good morning.

aurinkoinen aamiainen,
parempi sunnuntai <3

.vain sisällä vihertää.

napapiirille on saapunut kevät..
siitä tiedän, että ensimmäistä kertaa
tulee sade maahan vetenä,
viikonloppuna tuprutti vielä lunta.

vain sisätiloissa vihertää,
suloiset perjantaikukat
ja rääpälemäiset basilikat ikkunalla.


ulkona niin harmaata..
tarvitaanko lapin kamala kevät,
vain että muistaisimme arvostaa
lyhyttä kesää ja värikästä syksyä.

.jumi.

ihme blogihiljaisuus.
kun aloitan kirjoittamisen,
hetken kuluttua painan deleteä
ja suljen koko masiinan.
kuvannutkaan en ole,
joka on kummaa, kun samaan aikaan
poden ihan hirviää kamerakuumetta.

elämä on vienyt mukanaan,
istun koneella vähempi..
siis kotona.
töissä luova ja tehokas.
kotona hajamielinen ja laiska.
paitsi liikunnassa.

kallis salikortti ajaa kummasti,
jumpille ja punttien pariin.
ulkona ei pystykään hengittämään,
ja suunniskauden avaan vasta kun
metsään pääsee lenkkareilla.

tänään iski riihimäki-ikävä.
ei sen kaupungin vuoksi,
vaan sen kampaamon.
yritin katkaista napanuoraa
ihanaan kaukkariin,
ei siihen tv-ohjelmaan
vaan siihen liikkeeseen,
mutta voi tuska..

en ole tympeämpää, tylympää, tuppisuisempaa
tai kovakouraisempaa kampaamokäyntiä
ennen kokenut.
lähes surkuhupaisaa, että sen käsittelyn
jälkeen, tukka oikeasti oli hyvä,
mutta se fiilis.. soli kaukana
kivasta kampaamokäynnistä ja uuden
kuontalon tuomasta ilosta.
missä palvelu, missä ihmistenlukutaito,
missä kohtelias kanssakäyminen,
missä hyvä fiilis..

hyvä fiilis on ollut pään sisällä,
kehossakin, jos siitepölyaikaa ei lasketa,
lähetän siis hyvää mieltä,
valoa ja voimaa kaikkien päiviin
ja jään odottamaan blogijumin häviämistä..